Essi Suomen kuvareportaasi (osa 2): Merkattu Turku
10.4.2018
Katso Essi Suomen kuvasarja Merkattu Turku (full screen): https://bit.ly/2JvlQrb
Freshcode.fi jatkaa Essi Suomen kuvareportaasisarjaa sen toisella osalla, joka on nimeltään Merkattu Turku. Kuvasarja sisältää kymmenen kuvaa julkiseen tilaan jätetyistä merkeistä – tässä tapauksessa erilaisiin pintoihin kirjoitetuista nimimerkeistä (tagi, tägi) ja tekstin käsitellen nimimerkkien kirjoittamisen estetiikkaa ja perimmäistä tarkoitusta. Essi Suomen kuvareportaasisarja jatkuu toukokuussa.
Avaa esitysEssi Suomi: Merkattu Turku (2018)
Ne ihastuttavat ja raivostuttavat. Ne jakavat mielipiteitä ja aiheuttavat erityisesti suurta hämmennystä. Nimittäin seiniin kirjoitetut nimimerkit, jotka ”tageina” tai ”tägeinäkin” tunnetaan.
Mitä edes hieman luonnolliseen viittaavaa voit löytää kaupunkitilasta? Satunnaiset istutukset, maahan satanut lumi, ja tägit. Tägäyskulttuuri on pieni viite siihen, että ihminen on vielä jotakuinkin kosketuksissa muinaiseen luontoonsa. Vain kallioseinämät ovat meiltä loppuneet, ja ihmisen itse rakentama materia on päätynyt tussituksen uhriksi. Ja sepäs joitakin kanssaeläjiä ärsyttää.
Yleensä reaktiot ovat siis negatiivisia. Tätäkin reportaasia kuvatessani eräs marttilainen rouva tuli kärkkäästi kertomaan mielipiteensä tärvellystä sähköboksista, ja kielsi minua julkaisemasta kuvaa kenenkään ”jumaloitavaksi”. Yritin vaihtaa rouvan kanssa mielipiteitä asiasta, mutta kuuroille korvillehan se kantautui. Miksi sensuroisin jotakin näkemääni joka on yhtä olemassa kuin asfaltti jalkojeni alla? Se on sitä aina ollut, ja tulee aina olemaan. Täti jatkoi matkaansa hermoromahduksen partaalla. Hänen oli helpompi vajota kiukkuunsa, kuin yrittää ymmärtää jotakin itselleen tuntematonta.
Nykyaikaisen tägäilyn syitä on varmasti monia. Jotta kuitenkin voisimme perinpohjaisesti ymmärtää kyseistä toimintaa, on lähdettävä takaisin ihmisen alkujuurille. Ei siis 70-luvun New Yorkiin, vaan esi-isiemme reviireille. Googlailin aihetta selvittääkseni ihmisten mietteitä asiasta. Löysin seuraavanlaisen Demi.fi -forumilla käydyn keskustelunpätkän, jossa nimimerkit Psykoterrori sekä Morta pohtivat vapaasti tägien syvintä tarkoitusta. Keskustelussa kiteytyy se, miten tägäyskulttuurin alkukantaisuus ja moderni maailma kietoutuvat toisiinsa.
Psykoterrori: ”Mikä idea graffiteissa ja tägeissä on?”
Morta: ”Ne ovat oman reviirin rajaamista. Hyvin yksinkertaista.”
Psykoterrori: ”Kerro lisää.”
Morta: ”Nisäkkäät merkkaavat reviiriään. Ihmiset käyttävät merkitsemiseen yleensä symboleita. Katso vaikka Suomen ja Venäjän rajaa. Siellä on paljon kylttejä laitettu pystyyn, jotta niihin voidaan merkitä reviirin rajoja. Katso Kuntarajoja. Katso tonttirajoja. Tagittelijat merkkaavat aluetta omakseen. Yksinkertaista. Reviirin merkkaus on luontainen halu, jonka tarkoituksena on hallita reviirillään olevia naaraita.”
Psykoterrori: ”Epäilen, ettei naaraiden hallitseminen ole motiivina näillä moderneilla reviirin merkkaajilla. Vai hallitseeko ne vaan pirihuoria, koska minulla ei tietoakaan mikä jengi minua hallitsee. :D”
Morta: ”Se on syy reviirin merkkaamiseen tiedosti sen itse tai ei, ja onnistui siinä tai ei. Ei puskiin kuseva tiikerikään tiedosta, että sillä kusemisella on jokin yhteys jälkikasvuun, mutta se noudattaa niitä vaistoja, koska sen esi-isät noudattivat. Se, ettet tiedä kuka sinut omistaa ei tarkoita, etteikö sinua omisteta.”
Psykoterrori: ”Ei saakeli, nythän mä keksin miksei minua onnista miesasioissa. Kaikki potenttiaaliset ehdokkaani ovat väärästä jengistä ja omistajani häätävät ne pois. Valaistuin.”