Essi Suomen kuvareportaasi (osa 1): Purkutuomio

16.3.2018

Katso Essi Suomen kuvasarja Purkutuomio (full screen): http://bit.ly/2FVFUUG

Avaa esitys

Essi Suomi: Purkutuomio (2018)

Astun aidan reiästä sisään ja uudelleensynnyn maailmanlopun jälkeiselle purkutyömaalle. Alue leijuu tietynlaisessa välitilassa. Se on joskus ollut täynnä elämää, nyt odottaen uutta rakennelmaa päälleen. Tämän välitilan aikana aluetta hallitsevat satunnaiset seikkailijat. Kuljen rivakasti pihan poikki keskimmäisen rakennuksen suulle. Ankean näköinen tönö vetelee viimeisiään. Lasinsirpaleiden matto lojuu huoneiden lattialla, revityt kaihtimet kolisevat rikottujen ikkunoiden pielissä. Tuuli narisuttaa ovia. Pakolliset kauhuskenaariot kulkevat pikakelauksena pääni lävitse. Kun jännityksestä pääsee ylitse, aukeaa sisältä hylätyn taiteen keidas. Jotain, jonka vain harva pääsee kokemaan. Tälläkin hetkellä maalinhaju leijailee ilmassa. Etäältä kuuluu vaimeaa kolinaa. Paikalla on muutama maalaaja toteuttamassa itseään. Hiljaisuus vallitsee, ja värien skaala ilmestyy seinälle tasaisina suihkauksina. Hylätty alue. Purkutuomitut rakennukset. Suunniteltu kerrostalokaavoitus. Silti en ole varma, onko paikka ollut koskaan yhtä elossa kuin nyt, ja tuleeko se sitä koskaan enää olemaan.

Essi Suomi kertoo kuvaamisestaan:

Miten olet innostunut/aloittanut kuvaamisen?

Aloitin joskus vitosluokalla kuvaamaan vanhempieni filmikameralla, joka niihin aikoihin herätti suurta hupia kaveripiirissä. Taisi olla luonnostaan tarve taltioida tilanteita. Siitä siirryin vanhempieni digipokkariin, jolla kuvasin erilaisia asetelmia ja kaikkea mitä mieleeni pälkähti. Samaan aikaan Internet rantautui kotiimme, joten kuvien jakaminen alkoi käydä helpoksi. Siskoni oli sitä mieltä, että tarvitsin oman kameran. Sain perheeltäni rippilahjaksi ensimmäisen järjestelmäkamerani. Tajusin, että nyt pitäisi vissiin oikeasti alkaa valokuvaamaan. Nyt olen 23-vuotias, ja kamera on aktiivisesti pysynyt kädessä.

Minkälaiset aiheet kiinnostavat sinua ja miksi?

Vaikka sitä on kuvannut kaikkea häistä hautajaisiin, niin kyllä kiinnostusta riittää kokoajan enemmän pelkästään siihen, mikä on omaa sydäntä lähellä. Tapauksessani urbaani katukulttuuri ja kaikenlaiset yhteiskunnan vikakohdat. Aidot ja rehelliset asiat kiinnostavat, koska elämässä pitää olla jotain vastapainoa sille kuralle jota meille nykyään syötetään joka suunnasta.

Kuvaat paljon myös graffitia ja katutaidetta. Mikä graffitissa ja kaupunkitilassa kiinnostaa kuvaajan näkökulmasta?

Arvostan katutaiteilijoita ja graffitimaalareita, koska he uskaltavat ottaa kaupunkitilan omaan haltuunsa piittaamatta vallitsevista säännöistä. Ei kukaan omasta tahdostaan synny harmaaseen betonilähiöön. Silloin oireillaan ja otetaan se vallitseva ympäristö omaan hallintaan. Rahalla saa rakentaa mitä vain, minne vain. Aina kun uusi betonikasa nousee, on vastavoima muokkaamassa sitä oman näköisekseen. Otan tähän ilmiöön kantaa kuvaamalla, ja jakamalla sitä. Opiskellessani media-assistentiksi, sain koulutehtäviksi mm. kuvata värejä ja HDR-kuvia. Sitä kautta graffitit valikoituivat usein kuvauskohteeksi. Hyville piissikuville oli myös kysyntää, ja siitä se sitten lähti.

Miksi kuvaat? Mitä saat kuvaamisesta?

Usein se on taiteellinen keino tuoda esille omia pään sisäisiä olotiloja. Välillä taas tuoda ilmi jonkun muun, esimerkiksi katutaiteilijan fiiliksiä. Se on informaation eteenpäin välittämistä ja kai sillä haluaa herättää katsojassa jonkinlaisia uusia tunteita. Jos pystyn valokuvalla muuttamaan jonkun ihmisen ajatusmaailmaa, niin tehtäväni välikätenä on onnistunut.

Käsitteletkö paljon kuviasi vai pyritkö suunnittelemaan/toimimaan kuvaushetkellä niin, että jälkikäsittelyn tarve vähenee?

Itse nautin myös kuvankäsittelystä, joten se on osa projektia. Perussäädöt, kuten kuvanrajaus ja sommittelu tulevat jo selkärangasta itse kuvaustilanteessa. Joitakin kuvia käsittelee tarkoituksella överisti, mutta useimmiten vain pieni hienosäätö värien suhteen riittää.

Voiko valokuvaamisella vaikuttaa ja jos niin miten?

Voi. Tunnen onnistuneeni, jos joku ärsyyntyy. Silloin ollaan yleensä tärkeän teeman ytimessä. Luonnollisesti niin käy, kun kuvaa ja jakaa jotakin ikävää. Olisihan se kiva katsoa kuvia pelkästään koiranpennuista ja kukkasista, mutta ei me eletä sellaisessa maailmassa. Yhteiskunta synnyttää meidät jo valmiiksi sen verran paksuun kuplaan, että sieltä omasta kuplasta saattaa olla hyvin vaikea päästä pihalle. Aina voi valokuvalla palauttaa jonkun ihmisen omasta pumpulilinnastaan takaisin maan pinnalle.

Oletko tehnyt tai haluaisitko tehdä kuvaamista työksesi?

Olen työskennellyt lehtikuvaajana ja keikkakuvaajana. Sen lisäksi satunnaisia kuvauskeikkoja tulee tehtyä melko usein. Yleensä työnteosta lähtee into, kun se oma luovuus viedään pois. Näin käy usein myös valokuvauksen kohdalla. Jos joku haluaisi maksaa minulle katutaiteen kuvaamisesta, tarttuisin tilaisuuteen heti!

Haluatko vielä kertoa jotain valokuvaan ja kuvaamiseen liittyvää?

En muista kuka valokuvaaja kertoi minulle olleensa juhlissa, jossa vieras kommentoi: ”taitaa tulla hyviä kuvia, kun on noin kallis kamera”. Siihen kuvaaja oli vastannut että taitaa juhlien emännällä olla hyvät kattilat, kun ruoka oli niin maittavaa. En ole koskaan itsekään ollut kuvaajana laitekeskeinen hifistelijä. Kelpuutan kaiken kertakäyttökamerasta puhelimeen ja järkkäriin. Kuvien sisältö on se, joka merkitsee.

Terveiset Freshcode.fi:n lukijoille?

Etenkin nuorille Freshcode.fi:n lukijoille haluaisin sanoa, että pienilläkin asioilla voi vaikuttaa, esimerkiksi liittymällä Freshcoden jäseneksi. Toivon jokaisen lukijan jakavan hip hopin sanomaa, sillä se on yksi tapa muuttaa maailmaa. Peace & keep bombin’ Turku!

Avaa esitys