Ilkka Kalevi Tillanen & Rantaremmi rimpuilee irti typerysten ajan virrasta – Freshcode Unity Jam 2018, Turku, La 26.5.

24.5.2018

Miten teidän hip hop -hommat alkoi Mikkelissä back in the day?

Miun räppääminen alkoi varmaan siitä kun aloin mutista sanoja Public Enemy -kasetin päälle. Sitten tuli cd-sinkut ja niitten mukana instruversioita biiseistä ja alettiin räpätä kavereiden kanssa cover-versioita Xzibitin ja Wu-Tangin hiteistä kaljanjuonnin lomassa. Sitten tutustuinkin Rantaremmissä yhä vaikuttavaan Wolfi Staudingeriin joka osasi paitsi tehä biittejä, myös äänittää neliraiturilla ja alettiin tekemään omia biisejä erinäisillä kokoonpanoilla. Eka oikea keikka meillä oli Mikkelin satamassa vuonna 1997 ja siitä lähtien tätä on enemmän tai vähemmän aktiivisesti touhuttu.

Nyt homma on siirtynyt Turkuun ja ilmeisesti aika lailla koko teidän posse on muuttanut tänne. Miten tämä exodus sai alkunsa? Millaisia fiiliksiä Turun meno herätti silloin? Miten kuva kaupungista on muuttunut ajan myötä?

Joo meiän kitaristi Super-Johnny on nyt viimeinen rantaremmiläinen joka ei vielä asu Varsinais-Suomessa. Mitään suurta suunnitelmaa meiän uudelleensijoittumisen taustalla ei ole ollut vaan kyse on vaan sarjasta onnekkaita sattumia. Meiän tuottaja ja kosketinsoittaja Wolfi Staudinger tais olla eka joka muutti Turkuun ja myö muut tultiin sit tipoittain perästä. Kuka mistäkin syystä. Ite muutin tänne Kotkasta vuonna 2010 ja olin silloin pirun innossani muutosta suurkaupunkiin. Ja innoissani miä oon yhä vaikka oonkin huomannu et ei tää Turkukaan nyt niin suuri sit kuitenkaan ole. Just sopivan kokoinen. Kiinnostavia tapahtumia ja tekijöitä riittää mut ei niin paljoa et tulis ähky.

Teitä ilmestyy näillä näppäimillä uusi lätty. Millainen sen tekoprosessi oli – who did what?

Levyä alettiin miettiä aika lailla heti ku edellinen ns. oikea levy, Ihmiskunnan viholliset oli saatu valmiiksi, eli vuonna 2013. Kuunneltiin biittejä ja nauhoteltiin demoja ja koitettiin keksiä levylle jotain punaista lankaa. Sitä vaan ei tahtonu löytyä sitten millään ja tein sit siinä samalla vähän kokeellisemman Se Unkarin tapaus -projektin vanhan Mikkelin kamun, Uncle Herbien kanssa ja 20-vuotistaiteilijajuhla mixtapen, Elä osta niiltä mitään Rantaremmin DJ:n, Mesikon Miikan kanssa.

Sivuprojektit vissiin avas jotain lukkoja miun päässä ja sit mixtapen ja viime kesän keikkojen jälkeen tekstiä ja biisejä alkokin syntyä aika vimmaisella tahdilla ja Typerysten aika -levy alko saada muotoaan. Biitit tuli suurimmaksi osaksi tutuilta nimiltä eli Rantaremmin Wolfi Staudingerilta, Kahen Keikka ja Nimi Muutettu -bändeistä tutulta Johnny D:ltä ja DJ Mesikon Miikalta, joka toimi myös levyn vastaavana tuottajana. Prosessi meni suunnilleen niin et sain eri lähteistä hitosti biittejä, kirjotin niihin tekstejä ja sit käytiin kerran viikossa nauhottamassa Mesikon Miikan kotistudiolla demoja ja mietittiin yhessä et mitkä biiseistä on jalostuskelpoisia ja mitkä unohetaan saman tien. Aika nopeasti sieltä alkoi levy löytyä.
Turkulaisväriä projektiin toi Ollimaine Jäbä, jolta saatiin pirun kova biitti levyn päätösbiisiin, masteroijana toiminut Jesse Juup ja tietenkin Isimasa, joka vastas levyn äänityksistä ja miksauksesta. Eli hitosti kokkeja oli tätäkin soppaa keittelemässä mutta hyvä tuli vaikka ite sanonkin.

Levyn biisit on ilmeisesti tehty aika perinteiseen hip hop -tyyliin sampleri, levarit ja mikki -kombinaatiolla. Esiinnytte kuitenkin esimerkiksi Freshcode Unity Jameissa bändinä rummut, kitarat ja kiipparit messissä. Miten muuntautuminen näiden kahden muodon välillä hoituu? Treenaatteko paljon?

Rantaremmin treenaaminen on ikävä kyllä aika minimissä kun yhteistä aikaa on vaikea löytää. Se on se aikuisuuden varjopuoli kun kaikilla on ne oikeat elämät sotkemassa räppitouhuja ja kuuden sällin aikataulujen yhteensovittaminen on usein aika mahdotonta. Bändin jätkät on onneksi sen verran kovia musatyyppejä et se yhteinen sävel löytyy nopeasti ja voi luottaa siheen et kaikki sujuu ja kuulostaa tiukalta. Sekin auttaa että tunnetaan toisemme aika hiton pitkältä ajalta. Miusta se on vaan hyvä että biisit elää vielä levyttämisen jälkeen aika paljon ja muuttuu bändin käsittelyssä joskus hyvinkin erilaisiksi.

Sun lyriikat on aivan oma lukunsa. Kerro vähän niistä. Miten totuudenmukaisen kuvan ne antavat sun ajatusmaailmastasi? Miten suuri on kärjistysprosentti?

Miusta kaikessa vähänkään kiiinnostavassa räpissä sanojen täytyy kertoa jotakin räppääjästä itsestään ja koen et miun omat tekstit kuvaa miun ajatusmaailmaa ja miua ihmisenä hyvinkin tarkasti. Kovinkaan kirjaimellisesti niitä ei useinkaan kannata ottaa mut miä haluan luottaa siihen et ne harvat jotkat meiän musaa nyt ylipäätään kuuntelee niin osaa kyllä tulkita miun räppejä ja tajuta mitä niissä ajetaan takaa. Tavoitteena on räpätä kiinnostavista aiheista kiinnostavilla tavoilla.

Olet mitä ilmeisimmin harras klassikkoräpin fanittaja jo vuosikymmenten takaa. Mikä oli eka levy joka kolahti isosti? Mitkä taas on ne levyt joihin palaat yhä uudelleen?

Löysin räpin aikoinaan Public Enemyn It takes a nation of millions to hold us back -levyn kautta ja se ja toinen teini-iän suosikki N.W.A.:n Niggaz4life on yhä sellaisia levyjä joita täytyy kuunnella vähintään pari kertaa vuodessa. Chuck D:n ääni ja tyyli on yhä käskevin mitä on. Eniten kuunnellut levyt miulla taitaa olla GangStarrin Hard to Earn, Wu-Tangin Enter the Wu-Tang ja EPMD:n Strictly business. Ja tietty Snoop Doggin Doggystyle. Kaikki neljä kuulostaa miun korvaan yhä ihan hiton hyvältä. Vähän uudemmista levyistä Ghostface Killahin Fishscale ja Badbadnotgoodin kanssa tehty Sour soul on ollut kovassa kuuntelussa. Ghost räppää parhaimmillan kuin riivattu!

Onko jotain muuta ajankohtaista tai ajatonta mielen päällä?

Ei kai tässä ihmeitä. Nähään keikoilla ja hyvää kesää!

Ilkka Kalevi Tillanen & Rantaremmi @ Freshcode Unity Jam 2018, Brinkkalan piha (Turku)
Lauantaina 26.5. klo 20:00.

Freshcode Unity Jam 2018 (Turku), La 26.5.Brinkkala (14-21) & Dynamo (ovet 20:30)
https://www.facebook.com/events/1264059907028042/