Essi Suomen kuvareportaasi (osa 3): Skeittarin työmaa
7.5.2018
Katso Essi Suomen kuvasarja Skeittarin työmaa (full screen): https://bit.ly/2rj3pxC
Essi Suomen kuvareportaasisarjassa vuorossa kolmas ja kevään viimeinen osa, joka kantaa nimeä Skeittarin työmaa. Kuvasarja sisältää kymmenen kuvaa ja tekstin käsitellen turkulaista Urheilujuomapuisto DIY-skeittipuistoa ja omaehtoisten harrastuspaikkojen tärkeyttä kaupunkitilassa.
Avaa esitysEssi Suomi: Skeittarin työmaa (2018)
Muutama vuosi sitten Pansion koulun rehtori kielsi oppilaita kulkemasta skeittilaudalla kouluun. Asian hämmentävyyttä ei vähentänyt se, että potkulaudalla kulkeminen oli kuitenkin sallittua. Tälläistä simputusta on vaikea ymmärtää taholta, jonka kuuluisi kaikin voimin tukea nuorison harrastuksia. Siinä missä toisella on koulun jälkeen balettitreenit, toinen lähtee skeittiharrastuksensa pariin. Veikkaan, että rehtori ei kieltänyt myöskään balettitossujen ottamista kouluun mukaan. Itse en harrasta skeittausta, enkä ollut käynyt kyseistä koulua enää vuosiin. Asia selvisi minulle pikkuveljeni kautta, joka tuli kiukusta kihisten kotiin. Kirjoitin aiheesta pitkän viestin rehtorille, mutta en tiedä ovatko asiat Pansion koulussa vieläkään muuttuneet.
Turun kaupungin kuuluisi tukea jokaista nuorta harrastukseen katsomatta, rehtoreista puhumattakaan. Silti pienten piirien käsityöläismeiningillä rakennetut harrastekohteet, kuten skeittiparkit ovat jatkuvassa uhkatilassa. Kaupungit suoltavat uusia rakennuskaavoituksia trendikkääseen tahtiin. Trendiksi näyttää myös nousseen tärkeiden kulttuurikohteiden jyrääminen kaavoitusten tieltä. Turun Kaupunkiympäristötoimialan uudesta kaavoituskatsauksesta selviää, että ratapihan alueelle suunnitellaan ”monipuolista elämys- ja tapahtumakeskittymää”. Asiaan perehtyneet tietävät, että ratapiha sisältää jo entuudestaan melko omalaatuisen ja urbaanin kulttuurikeskittymän. Siihen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoisvoimin rakennettu ulkoskeittiparkki nimeltään Urheilujuomapuisto (UJP).
Kun harrastajille räätälöityjä ympäristöjä ei ole eikä näy, niitä lähdetään itse työstämään. Näin on syntynyt myös omakustanteinen UJP. Kirstinpuistossa sijaitsevaa parkkia on rakennettu ja kunnostettu harrastajien toimesta jo vuodesta 2010. Nyt uudessa kaavoituskatsauksessa ilmoitetaan, että sen paikalle suunnitellaan keskustamaista kerrostaloasumista noin 2600 asukkaalle. Myös Helsingin yllä leijuu samanlainen uhka, kun Suvilahden DIY-skeittiparkki on saatettu purku-uhan alle Kalasataman uudistuksen myötä.
Järjestäytyneille urheilulajeille löytyy kyllä hallit ja kenttänsä. Turustakin löytyy skeittiparkin tapaisia räpellyksiä, mutta ei mitään laadukkaasti ja isolla rahalla rakennettua. Julkisella rahalla rakennettuja parkkejakin tärkeämpää olisi säilyttää kaupunkilaisten omat yhteisöllisesti rakennetut kulttuurikohteet. Kaupunkitilan kehittyminen on ymmärrettävää, mutta minkä kustannuksella se tapahtuu? Maksuttomia matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia ei saisi missään nimessä jyrätä uudisrakentamisen tieltä.
Turun Vasemmistoliiton puheenjohtaja Jaakko Lindfors on ottanut valtuustoaloitteella kantaa koskien UJP:n pelastamista. ”Perinteikkään skeittipuiston tarina on ainutlaatuinen, ja se tarina on osa elävää Turkua. Siksi Urheilujuomapuiston skeittiparkkia on siirtämisen sijaan parannettava ja laajennettava tulevia harrastajia ja sukupolvia varten”, kirjoittaa Lindfors.
Funikulaari ja kanaali ovat varmasti monelle turkulaiselle elintärkeitä luksusasioita. Väitän että tärkeämpää olisi kuitenkin säilyttää rehdisti, rakkaudella ja ajan kanssa rakennetut kaupunkilaisten omat harrastekohteet.